Kaikki alkoi vuoden 2020 Vapusta. Oli korona-ajan alkua ja maailma suljettu. Pienellä läheisten poppoolla kokoonnuttiin Vapun viettoon kotonamme. Tero Söderlund oli mukana juhlissa ja tiesin jo hiukan hänen osaamisestaan ja tekemisistään musiikin, tietokoneiden sun muun  parissa. Siinä sitten tuli jossain vaiheessa heitettyä Terolle että: “ Tehdään biisi!”. Tero vastasi: “Tehdään vaan!”.

Eipä tiennyt Tero tuossa vaiheessa mihin päänsä pisti. Enkä ehkä minäkään…biisistä kun tuli sittemmin 27 min pitkä. Ja sitä tehtiin yli 4 vuotta!

Aluksi biisin nimi oli A- molli eli Am. Työstettiin sitä Teron kotona aina osa kerrallaan. Ja osiahan riitti ja lisää tuli. Ja aika vieri ja hiki virtasi. Sekä minä että Tero oltiin välillä  enempi ja vähempi vakavasti sairaina, mutta homma jatkui. Kutsuttiin Teron kämpille vierailevia  muusikoita, lähinnä tuttuja,  mutta myös uusia tuttavuuksia. Osan musiikista , esim.  rummut,  Tero teki koneella. Mainion blues- sävyn toi Rane upeine  kitaroineen. Teijan joiku muistuttaa revontulista. Anton on nokkela pianisti, hänenlaistaan tarvittiinkin kun itse en pysty enään soittamaan. Pertti on mainio tuuban soittaja, joka yllätti saksofonin- ja torven soittotaidoillaan. Ari soitti Smoken riffin väärinpäin etänä. Sellisti Elis ja huilisti Tiitta soittivat hienosti. Markku kontrabassoineen  tuli Helsingistä ja ihme, että kontrabasso mahtui autoon. Saatiin jazz- tunnelmaa. Sähköbasisteja tarvittiin kolme. Amos osasi purkkaa ja jytää- riffin, joten pyysin Amosta soittamaan sen. Ilkka on Oulun Tuirasta ja sen takia oikeutui soittamaan Tuira- osuuden. Pentin basso käyttäytyi hyvin , mitä nyt vähän riehaantui Linnanmaan kohdalla. Pentin lauluosuudesta Oulunsalon kohdalla on oma tarinansa. Keksimme sen lapsena siskoni Ninan kanssa, kun pitkästyttiin auton  takapenkillä istumiseen. Henkilökohtaisina avustajinakin toimineet Marika “the snapper” ja Johanna kunnostautuivat napsuttelussa ja laulamisessa.

Espanjalainen Noelia löytyi perheestämme ja hänen ystävänsä ranskalainen Justine revittiin lomareissultaan Teron studioon!

Yksi poistui joukostamme projektin aikana. Kunnioitetaan tällä levyllä  harpisti Kode Benedictus Koistisen muistoa.

Keksin nimetä eri osiot syntymäkaupunkini  Oulun kaupunginosien mukaan. Luonnollisesti koko biisin nimeksi muokkautui sitten Oulu.

E.T.C muodostuu sanoista; Eero, Tero, Company

Suurkiitokset Tero Söderlundille. Hän teki tuhansia pyyteettömiä työtunteja tähän projektiin. Ilman Teroa tätä ei olisi koskaan saatu tehtyä.

Isot kiitokset kaikille muillekin vielä kerran!

Anton ja Teija Lindholm, Rane Salo, Pentti Ilola, Pertti Honkela, Ari Outila, Kode Benedictus Koistinen (RIP), Elis Hakola, Tiitta Moilanen, Marika Heinäaho, Johanna Vanhala, Ilkka Juola, Markku Kyyhkynen, Amos, Noelia Bertan-Baeza, Justine Bénévent.

Soittajien historiasta ja nykyisyydestä löytyy ainakin Rane & Co, Crackwhore, Juliet Jonesin Sydän, Juliet Jänes, Kaarle-herttua harjaa Klaus Flemingin hampaita, Inkvisitio, Turun Kaupungin Orkesteri, Digital Explosion, Sata Lasta, Kehro, Tiltti, Retro Corner, Aqua Marinne, Hevinkeliumi, Kakkupojat, Navetta, Covers & Lovers, Saint Fish Big Band, Plankton, Norsumuurarit, Ykspihlajan Työväensoittajat, Pelto-Orjat, Super Trouper, Eero Jones & Kahvi, Juliet Jones.

-Eero


Keväällä 2020 Eero pyysi apua yhden biisi-idean kanssa. Ajattelin vaan, että mikäpäs siinä. Ainahan voin yrittää auttaa. Jonkin ajan kuluttua sain Eerolta biisin idean.

” Alku jyrinää ja pamaus, taustalla a-mollissa sähkötetään .- , -- monta kertaa, siihen päälle pikkumelodia jolle vastaa trumpetti, rumpubreikki joka johtaa alku-tervetuliaisfanfaareihin, sello-viulu-pätkä, sähkökitara blues-runkona "Kaksi ystävää", sitten perään blues "Ikävöin sua taas"-melodiaa ei lauleta vaan saksofoni, jatkuu "Revontulet"-alkujoikulla x4, sitten niitten päälle 70-luvun syntikkamelodia x3, sitten äkillinen vaihdos kompissa (uusi komppi löytyy vanhemmasta syntikasta), komppi x16, neljännen kierron jälkeen basso-syntsä-komppimelodia, komppi muuttuu normaaliksi mutta basso ja syntsä jatkavat aloittamaansa soittoa ainakin 12x, sitten rumpukomppi jää yksin, siihen päälle Rotten-mainen hokema vaikka arabiaksi, sitten Smoke väärinpäin x4, sitten 70-lukulainen syntsä palaa x2, naisääni laulaa "Autiomaa" x3, loppuu yhtäkkiä "Sienimetsässä"-riffiin, neljän sekunnin hiljaisuus, yksinäinen trumpetti soittaa melodianpätkän sille vastaa jouset (?), sitten astuu esiin flamenco-kitara jolla oma kuvionsa, sen jälkeen tulee trumpetti-sävelmä x2, ja sitten flamenco-kitara (rautalanka-kitara käy myös), lyhyt hiljaisuus, ja yksinäinen trumpetti soittaa äänet e, a, c, h, e x2 jälkimmäisellä kerralla hidastaen.

Siinä se!”

No, siinähän se oli. Hetken pyörittelin silmiäni ja yritin hahmottaa mistä oikein on kyse. Ei tainnut Eeron mielessä olla ihan perus 3-4 minuutin kappale. Projekti lähti hyvin nopeasti käyntiin. Ensimmäisessä kolmen tunnin sessiossa saatiin aikaiseksi 8 sekunnin pituinen trumpetti osuus. Tässä kohtaa mietin, mihin olen taas pääni laittanut. Sessiot jatkuivat ja pikkuhiljaa opin ymmärtämään ainakin osittain mitä Eero haluaa ja opin myös ajan myötä keinoja, miten ne voitaisi toteuttaa. Muusikoiden mukaantulo projektiin oli kyllä rikastuttava kokemus. Eeron ystävä-/lähipiirissä on todella paljon lahjakkaita muusikoita. Oli kunnia saada tutustua heihin. Projektin äänityspaikkana oli makuuhuoneeni ja pieni määrä laitteita, joista vanha Studio Projects mikki oli suuressa osassa. Hikisissä olosuhteissa tuli tehtyä äänityksiä. Huoneen lämpötila nousi useamman kerran yli 30 asteen. Naapuritkin saivat ilmaista viihdettä. Ainoa soitin, mikä selkeästi kuului kauemmaksi, oli tuuba, jonka ääni kuului 4. kerroksesta pohjakerroksen pyöräkellariin asti.

Pitkä on matka ollut, mutta erittäin antoisa. Paljon vastoinkäymisiä ja surullisia asioita matkalla tuli koettua, mutta myös paljon mukavia hetkiä ja onnistumisia.

Kiitos Eero, että sain olla mukana tässä matkassa. Toivottavasti teos tuo mukanaan miellyttävän ja mielenkiintoisen kokemuksen kuuntelijoille.

-Tero